maanantai 4. huhtikuuta 2011
Kurssista
Pakko mainita vielä että oli suht huonosti järjestetty kurssi. Tunnin pohdiskelut olivat ihan ok, mutta aika loppui monesti kesken. Isommat sekoitetut ryhmähommat eivät toimineet yhtään, ryhmissä hiljaisuus vallitsi, ihan syystä, ei siinä ittelleen täysin tuntemattomien kanssa kukaan viitsi hirveesti alkamaan hillua. Blogin kirjoittaminen oli täysi fiasko, blogien kommentoimisessa on sama juttu kuin sekaryhmissä, kommentit ovat hieman väkisinväännettyjä eikä tunnu että mitään innostavaa tai radikaalia olisi tarve sanoa. Blogin ohjeistus oli sekava ja muutoksia kurssisuunnitelmaan ja blogin tekemiseen tuli aivan hirveä läjä ja erittäin outoihin väleihin, kuten viimeisille tunneilla koepäivänä.
Tietoa?
Tieto on äkkiseltään katsottuna helppo asia, se on... no tietoa, varmuutta jostain asiasta. Kuitenkin syvemmin katsoltuna tiedon käsitteestäkin saadan monenmuotoisia ongelmia aikaan.
Ensinnäkin mikä on tietoa? Jos tieto määrittellään asiaksi, joka on totta, niin mistä voi saada tiedon että jokin asia varmasti on totta? Jos joku kertoo sen sinulle tai luet sen jostain, on selvää että tietoon pitää suhtautua lähdekriittisesti, mutta entä voiko omiin aisteihinkaan uskoa? Jos katsot kelloa joka on tasan 12, luulet tietäväsi, että kello on 12. Mutta entä jos kello olikin laitettu väärään aikaan, ja kello olikin oikeasti tasan 11? Tästä voi johtaa että mielestäni parempi määritelmä tiedolle on sen hetkinen paras päätelmä. Se, että kello on 12 on siis siihen saakka tietoa kunnes jokin todistaa että kello onkin 11, esim. se että kaikki muut kellot ovat 11.
Ja tästä herääkin uusi kysymys: voiko siltikään luottaa siihen että kello on 11? Entä jos se yksi kello olikin säädetty oikein ja muut väärin? Tällöin kukaan ei voi varmasti tietää paljonko kello on, ja syntyisi kaksi eri ryhmää: ne jotka uskovat kellon olevan 11 ja vähemmistö joka uskoo, että kello on 12.
On myös toinen tietoon liittyvä ongelma: entä jos kello joka näytti 12:sta oli päiviä sitten pysähtynyt, mutta kello kuitenkin sen katsomisen hetkellä oli oikeasti 12? Tiesitkö että kello on 12 vai et? Tavallaan tiesit, mutta tieto oli kuitenkin vain sattumaa. Toisten mielestä et tiennyt, vaan osuit erehdyksen kautta oikeen vastaukseen mutta sinulla ei kuitenkaan ole tietoa kellonajasta. Tästä paradoksista olen kuitenkin itse sitä mieltä, että et tiennyt paljon kello on, mutta satuit osumaan oikeean. Esim. kun joku lottoaa ja voittaa pääpotin, hän ei tiennyt oikeaa lottoriviä, mutta aravasi sen oikein ja sai palkinnon.
Ensinnäkin mikä on tietoa? Jos tieto määrittellään asiaksi, joka on totta, niin mistä voi saada tiedon että jokin asia varmasti on totta? Jos joku kertoo sen sinulle tai luet sen jostain, on selvää että tietoon pitää suhtautua lähdekriittisesti, mutta entä voiko omiin aisteihinkaan uskoa? Jos katsot kelloa joka on tasan 12, luulet tietäväsi, että kello on 12. Mutta entä jos kello olikin laitettu väärään aikaan, ja kello olikin oikeasti tasan 11? Tästä voi johtaa että mielestäni parempi määritelmä tiedolle on sen hetkinen paras päätelmä. Se, että kello on 12 on siis siihen saakka tietoa kunnes jokin todistaa että kello onkin 11, esim. se että kaikki muut kellot ovat 11.
Ja tästä herääkin uusi kysymys: voiko siltikään luottaa siihen että kello on 11? Entä jos se yksi kello olikin säädetty oikein ja muut väärin? Tällöin kukaan ei voi varmasti tietää paljonko kello on, ja syntyisi kaksi eri ryhmää: ne jotka uskovat kellon olevan 11 ja vähemmistö joka uskoo, että kello on 12.
On myös toinen tietoon liittyvä ongelma: entä jos kello joka näytti 12:sta oli päiviä sitten pysähtynyt, mutta kello kuitenkin sen katsomisen hetkellä oli oikeasti 12? Tiesitkö että kello on 12 vai et? Tavallaan tiesit, mutta tieto oli kuitenkin vain sattumaa. Toisten mielestä et tiennyt, vaan osuit erehdyksen kautta oikeen vastaukseen mutta sinulla ei kuitenkaan ole tietoa kellonajasta. Tästä paradoksista olen kuitenkin itse sitä mieltä, että et tiennyt paljon kello on, mutta satuit osumaan oikeean. Esim. kun joku lottoaa ja voittaa pääpotin, hän ei tiennyt oikeaa lottoriviä, mutta aravasi sen oikein ja sai palkinnon.
Mind-Body Ongelma: Dualismi vs Monismi
Mind-Body-ongelma on vaihteen vuoksi hankala kysymys. Jos mieli on henkinen ja keho fyysinen, miten niiden välillä voi olla näin merkittävä ja fyysisesti havaittava yhteys? Entä onko mahdollista että mieli on vain fyysinen asia, läjä mössöä jossa kulkee pieniä sähkövirtauksia?
Dualisti olisi ensimmäiseksi ehdotetun kannalla, eli mieli on henkinen asia, joka on jollain tavalla yhteydessä kehon kanssa. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu se, että nykypäivän tiede taistelee tätä teoriaa vastaan. Mielen sähköimpulsseja pystytään tutkimaan ja esim. rotan liikeittää pystytään ohjaamaan elektrodejen avulla. Itse kuitenkin perustelisin tätä sillä, että kun henkinen mieli pystyy vaikuttamaa fyysiseen kehoon, niin myös fyysisen kehon kautta on mahdollista vaikuttaa henkiseen mieleen.
Monismi on toiseksi mainitun kannalla, eli mieli on täysin fyysinen. Monismissa ei varsinaista mind-body ongelmaa synny, mutta voiko mieli olla täysin fyysinen, voiko näin monimutkaisen järjestelmän selittää tieteellä?
Itse olen dualismin kannalla. Perustelinkin jo näkemystäni mind-body-ongelmaan, eli uskon että fyysisesti havaittavisssa olevat aivot ja niiden impulssit ovat välittämässä meidän varsinaisen mielen tahtoja. Tosin tieteellisesti monismikin tekee vaikutuksen, mutta en vielä tällä tutkimustasolla ole valmis uskomaan ettei ihmisellä olisi mitään henkistä.
Dualisti olisi ensimmäiseksi ehdotetun kannalla, eli mieli on henkinen asia, joka on jollain tavalla yhteydessä kehon kanssa. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu se, että nykypäivän tiede taistelee tätä teoriaa vastaan. Mielen sähköimpulsseja pystytään tutkimaan ja esim. rotan liikeittää pystytään ohjaamaan elektrodejen avulla. Itse kuitenkin perustelisin tätä sillä, että kun henkinen mieli pystyy vaikuttamaa fyysiseen kehoon, niin myös fyysisen kehon kautta on mahdollista vaikuttaa henkiseen mieleen.
Monismi on toiseksi mainitun kannalla, eli mieli on täysin fyysinen. Monismissa ei varsinaista mind-body ongelmaa synny, mutta voiko mieli olla täysin fyysinen, voiko näin monimutkaisen järjestelmän selittää tieteellä?
Itse olen dualismin kannalla. Perustelinkin jo näkemystäni mind-body-ongelmaan, eli uskon että fyysisesti havaittavisssa olevat aivot ja niiden impulssit ovat välittämässä meidän varsinaisen mielen tahtoja. Tosin tieteellisesti monismikin tekee vaikutuksen, mutta en vielä tällä tutkimustasolla ole valmis uskomaan ettei ihmisellä olisi mitään henkistä.
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Determinismi
Monesti ihmisiä pohdituttaa se, että onko olemassa kohtaloa, onko kaikki ennalta määrättyä. Suurin osa arkipäiväisistä ihmisestä kuitenkin toteavat että ei ole, ja aivan hyvästä syystä, kuka haluisi elää ajatellen ettei ole vapaata tahtoa?
Silti determinismi on filosofisista kannoista ehkäpä suosituin. Tämä hieman kummaksuttaa, elävätkö deterministit ajatellen arjessakin etteivät itse voi vaikuttaa asioiden kulkuun?
Vapaan tahdon puuttuminen äkkiseltään mietittynä tuntuu mielestäni pitkälti liittyvän ihmisen tunteisiin. Ihminen pystyy järjellään valita omien kantojensa mukaan parhaita vaihtoehtoja, mutta tunteiden tulessa ajatteluketjun väliin ihminen sokaistuu järjeltä. Esim. jos ihmisen läheinen tapetaan, on hyvin todennäköistä että läheisen menettänyt lähtee kostamaan, varsinkin jos lain toiminta on tälle henkilölle tyytymättömän tuntuista.
Taas toisaalta, indeterminismin kannataja sanoisi, että ihminen on silti kykenevä valitsemaan seuraako tunteitaan vai järkeä, mutta tunteitaan seurannut ihminen usein sanoo, ettei hänellä tuntunut olleen vaihtoehtoja.
Itse tulisin ainakin hulluksi jos ajattelisin kokoajan että minulla ei ole vapaata tahtoa. Muutenkin uskon enemmän indeterminismiin, sillä ihmisellä on perustaltaan vapaa tahto, mutta uskon myös että tietyissä tiloissa vapaan tahdon voi hetkellisesti menettää.
Silti determinismi on filosofisista kannoista ehkäpä suosituin. Tämä hieman kummaksuttaa, elävätkö deterministit ajatellen arjessakin etteivät itse voi vaikuttaa asioiden kulkuun?
Vapaan tahdon puuttuminen äkkiseltään mietittynä tuntuu mielestäni pitkälti liittyvän ihmisen tunteisiin. Ihminen pystyy järjellään valita omien kantojensa mukaan parhaita vaihtoehtoja, mutta tunteiden tulessa ajatteluketjun väliin ihminen sokaistuu järjeltä. Esim. jos ihmisen läheinen tapetaan, on hyvin todennäköistä että läheisen menettänyt lähtee kostamaan, varsinkin jos lain toiminta on tälle henkilölle tyytymättömän tuntuista.
Taas toisaalta, indeterminismin kannataja sanoisi, että ihminen on silti kykenevä valitsemaan seuraako tunteitaan vai järkeä, mutta tunteitaan seurannut ihminen usein sanoo, ettei hänellä tuntunut olleen vaihtoehtoja.
Itse tulisin ainakin hulluksi jos ajattelisin kokoajan että minulla ei ole vapaata tahtoa. Muutenkin uskon enemmän indeterminismiin, sillä ihmisellä on perustaltaan vapaa tahto, mutta uskon myös että tietyissä tiloissa vapaan tahdon voi hetkellisesti menettää.
Tilaa:
Kommentit (Atom)